Keksiviikon illallinen

Salaatti:
luomujäävuorisalaatti, vuonankaali, valkokaali,

 lehtikaali, keltainen luomupaprika, luomurypäleet, idätetty quinoa.

kasviöljypohjainen salaatinkastike/puristettu luomusitruuna.

Pääruoka:
 Merenkurkun siikaa, makea sipuli, teriyaki-haude, luomukesäkurpitsaviipaleet.

Kalaa vieroksuvalle lapsoselle joulumakkaraa (tip tap tipe tipe tap) 

wasabi-seesaminsiemenmausteseoksella.

Jälkiruoka:
 Stockkan käsintehdyt piparit (koska meillä on joulu?),

vaniljakastike, aprikoosi-kuminahillo.

Juomana Chateauneuf-du-Pape Domaine du Vieux Lazaret/vesi

Uskonnollisesta ja maallisesta flaamilaisessa maalaustaiteessa

Sinebrychoffin taidemuseo esittää syksyn päänäyttelynään Flaamilaisia mestareita Koninklijk Museum voor Schone Kunsten -museon kokoelmista Antwerpenistä. Katolinen Antwerpen oli 1600-luvulla taiteilijoiden ja taiteilijakiltojen keskittymä. Itse kaupunkia kutsuttiin 1600-luvullakin vielä Hantwerpeniksi. Legendan mukaan Antigoon-jättiläinen vaati Scheld -joen rannalla raskaita tullimaksuja kaupunkiin tulevilta laivoilta. Ne, jotka kieltäytyivät, menettivät käden. Tämän julmuuden lopetti roomalainen sotilas Sivius Brabo, joka katkaisi jättiläisen käden ja heitti sen jokeen. Tästä tuli kaupungin nimi: Hantwerpen = kädenheittäminen. Todellisuudessa "aanwerp" tarkoittanee tulvalietettä.

Taide, joka syntyi protestanttisen uskonpuhdistuksen iskuista toipuneessa katolaisessa maailmassa, oli  täynnä aistinautintojen ja uskonnollisen elämän yhdistelmiä.  Taideteokset ovat  usein uskomattoman taiteellisen taidon ja kärsivällisen puurtamisen sekä värien, uskonnollisen, myyttisen ja seksuaalisen symboliikan täyttämiä.  Pyhä kirja ja katolinen usko olivat kuitenkin 1600-luvulla ihmisille kuvallisen lukutaidon edellytys, se arvomaailma, jonka läpi taideteoksiakin tarkasteltiin. Kalvinistinen kuva/aistikielteinen protestanttisuus tai  toisaalta kokeellinen ja auktoriteettiuskoa murtanut kartesiolainen ajattelutapa, olivat flaamilaiselle mehevälle maalaustaiteelle vieraita. Aiheiden hurkas uskonnollisuus, joka luonnollisesti oli ylevintä, mitä aiheiden hierarkiassa saattoi kuvitella, alkoi sallivan aisti-ilottelun ja värien säteilevän voiman vuoksi menettää ylevää asemaansa.

Flaamilaiset taiteilijat saivat kirkon suostumuksella näet houkutella katsojien aisteja kuvaamalla maisemia, hedelmiä, kukkia, lihaa, kalaa ja mytologisia hahmoja  myös  uskonnollisessa viitekehyksessä. Tämä avoimuus aistimaailmalle  ja elämän vaurauden kuvaukselle muutti taidetta. Taito ja taiteellisuus  saivat kielensä kuvina, jotka todistivat  usein myös omistajiensa hyvää makua, asemaa ja rikkautta.  Esimerkkinä muutoksesta  näyttelyssä oli Kalatorilla -aihe, valitettavasti en muista tekijää. Aihe voidaan nähdään Pietarin kalansaaliina tai vastaavana raamatullisena kertomuksena, jossa Kristus esiintyy. Kuitenkin kalalajeja ja lihan mehevyyttä  ja kuvauksen luonnonmukaisuutta esitellään pääaiheena. Leikatut lohimedaljongit ja muut herkulliset palat voidaan nähdä  myös peitellyn seksuaalisen symboliikan käyttönä. 

Uskonnollinen emotionalismi voidaan modernissa kontekstissa sivuuttaa myös pelkästään  taidokkaana  maisemien ja tunnelmien  sekä mytologioiden, mielikuvituksenja tuhlailevan runsauden ja dekoraatioiden taidokkaana käyttämisenä. Tässä Rubensin työ, aihe mytologinen, mutta uskonnolliset aiheet saivat hänellä samanlaisen kierteisen, dynaamisen sommittelun  ja vaalean lihan kuullon ja lämpiminä hehkuvien värien käytön. Näyttelyyn ei ole  valitettavasti saatu yhtään Rubensin töitä, vaan 18 grafiikanlehteä hänen maalauksistaan.

Pieter Paul Rubens:  Leukippoksen tyttärien ryöstö n.1616-1617. Kangas, 222,3x 209 cm; Alte Pinakothek, München

Taulumaalaus oli ainutlaatuinen eurooppalainen ilmiö, ja rikkaassa satamakaupungissa oli varaa tilata teoksia yksityisiin ja ammattikuntien kokoelmiin. Kukoistava taidekauppa tarkoitti siirtymistä helposti kuljetettavaan ja siirrettävään formaattiin, tauluihin, valtavien seinämaalausten sijaan. Nykykatsojalle, joka elää eri sekularisoituneessa mielenmaisemassaan tämä avoimuus aisteille ja mytologisille astelmille koskettaa jo pelkästään taiteena taiteen vuoksi.  Ihimillisyys ja elävyys ovat fokuksessa, oli kyse sitten Brueghelin suvun moralisoivista, humoristisista aiheista ja maanlheisistä henkilöhahmoista. Tämä työ ei ollut näyttelyssä, mutta on yksi henkilökohtaisista suosikeistani, talvisen tunnelman ja perspektiivin vuoksi.

Pieter Brueghel vanhempi: Metsästäjät lumisessa maisemassa 1565, Öljy paneelille, 117 x 162 cm; Kunsthistorisches Museum, Wien

Avoimuudesta elämässä

Pienet lapset ovat yleensä hyvin suoria ja aitoja sanomisissaan.  Tuttavani oli kolmivuotiaan tyttärensä kanssa uimassa. Opetusallas oli jaettu kahtia pikku uimareiden ja isompien uimakoululaisten kesken. Kuinka ollakaan, aivan sattumalta, toisella puolella allasta oli uimaopettajana ystäväni "ei niin vakiintunut mutta ei mikään uusikaan" -miesystävä, entinen kilpauimari. Pikku neiti alkoi sydämensä palolla huutaa (ja voin vakuuttaa tunteen voima on hänen kohdallaan estoton ja pitkään jatkuva):

"V,  MINÄ RAKASTAN SINUA!"

Itselleni avoimuus on ongelma.  Viidentoista minuutin julkisuus ja ihailun paistessa oleminen oli varmaan yllätys miesystävälle. Toivottasti lämmittävä sellainen. Poistuin hetkeksi naamakirjasta, sillä tuntui, että erilaisten nippeliasioiden seuraaminen ja omat statuspäivitykset muuttuivat pakottaviksi raapaisuiksi. Facebookilla on paljon hyviä puolia ja sovelluksia. Silti en voi välttyä ajatukselta, että Mark Zuckenberg, epäsosiaalinen 19-vuotias nörtti,  sai ajatuksensa naamakirjasta suoraan amerikkalaisesta pintavirran highschool-leffasta. Tiedättehän, ne onnettomat looserit ja statukseltaan suositut amerikkalaisen jalkapallon pelaajat ja cheerleaderit.  Statuksen päivitys, suosion kerääminen ja klikkaamalla tykkääminen ja tökkääminen, kuinka helppoa elämä onkaan.
 Asetin itselleni kysymyksen: "Meditaatio vai facebook?", ja sain vastauksen. Toisaalta ehkä olen vaan niin eri ajan kasvatti ja en osaa liikkua sulavasti saitilla, enhän ole koskaan käyttänyt IRC:tä enkä muitakaan tsättejä. Mä palaan sinne kun olen käsitellyt ärsytykseni. Tasapainoilua. Päätin, että luon myös uuden hahmon tuttuani varten, joka suunnittelee lastenkirjaa.  Toisessa profiilikuvassani on nyt avaruusalukseni eli oikeasti se on saapas.

Anish Kapoor—subliimia aistillisuutta

Kuva: Mikel Agirregabiria

Jos jotain hämmästelen ja ihaillen rakastan, niin se on Anish Kapoorin taide. Näin Bilbaon Guggenheimissa kesällä hänen näyttelynsä ja tajusin, että voisin keskittyä pelkästään hänen töihinsä loppuelämäni ajan. Niistä välittyy heti aistillisuuden ja transkendentalisuuden vaikutelma: syvyyttä luotaavat tyhjät tilat, tummina ja kiiltävinä heijastelevat peilipinnat, voimakkaiden pigmenttivärien peittämät unenomaiset maisemat. Hindulaisuus, buddhalaisuus ja romanttiset itämaisuutta koskevat käsitykset nousevat välittömästi mieleen, mutta ne ovat vain pinnallisia kulttuurisia koodeja, sillä veistosten merkitykset ja muodot elävät omassa todellisuudessaan. Itse asiassa muotojen outous ja persoonattomaksi jäävä pinnankäsittely harhauttavat katsojaa.

Kuva: Michael Holler

Kuva: monoculaire

Töillä vaikuttaa olevan oma vaikutusvaltansa ja karismansa eivätkä ne ole pelkästään taiteilijan kulttuuritaustaan liittyviä. Kapoorin työt ammentavat taiteen perinteestä, mutta kyse ei ole taidehistoriallisen polun kulkemisesta ja taiteen traditioiden suojelemisesta vaan taiteen kielen kääntämisestä ja uusien yhteyksien rakentamisesta. Kapoor esittää meille uskomattomalla taidolla ennennäkemätöntä muotokieltä. Tästä syystä hänen taiteensa luo itse omat merkityksensä.