Sisäisen kokemuksen synty - mustavalkoinen kuva jättää tilaa katsojalle

Mustavalkoisen valokuvan taitajan ja pimiötyöskentelyn mestarin, Pentti Sammallahden, retrospektiivi Valokuvataiteen museolla on kattava. Kuvakavalkadi ulottuu 13-vuotiaana otetusta kuvasta katujen risteyksestä  lähes viidenkymmenen vuoden päähän 2000-luvun Helsinkiin. Helsinki-kuvia on useilta vuosikymmeniltä, mutta ne ovat negatiivien tulkintoja, eli useimmat niistä onkin uudelleen vedostettu erilaisilla tekniikoilla 2000-luvulla. Muu esillä oleva tuotanto vaikuttaisi olevan aikalaisvedostuksia. Valokuvien vedostaminen on tekniikasta riippuvainen laji, ja kysymys  kuvan aitoudesta on aina läsnä. Kuva voi olla aitoa "vintagea" tai  uudelleen uusilla tekniikoilla vedostettu kappale.

Sammallahti on sanonut olevansa käsityöläinen ja pitävänsä pimiötyöskentelystä. Nykyaikaisempi valokuvaaja sanoisi ehkä olevansa taiteilija ja  "rakastavansa photoshoppailua".   Sammallahti perustaa  työskentelynsä siis kuvien eri osien valotuskokeiluihin pimiössä ja saa aikaan upeita kontrasteja, graafista maisemaa ja perspektiivejä ja ennenkaikkea intiimiyttä, joissa on sielua koskettava tunnelma. Sammallahti todellakin edustaa vaihtoehtoa nykyelämän kiihkeälle rytmille.
Kokemus ja tieto mustavalkokuvan valottamisesta on mielestäni avain katsojankin kokemuksen syntyyn. Ensinnäkin mustavalkoinen kuva ei ole ylenmäärin koristeltu vaain se jättä tilaa katsojan mielikuville ja tunteille.  Sammallahden kuvista aistii, että hän on pystynyt säilyttämään kykynsä kiinnostua, haltioitua ja asettamaan itsensä altiiksi. Esimerkiksi odottaessaan sitä rohkeinta sammakkoa, joka ei pelännyt kuvaajan välineitä, ja lopulta pilkisti veden alta. Kuvassa on sadunomainen tunnelma, se näyttää kuutamossa otetulta, mutta kuu onkin todellisuudessa hehkuva aurinko, joka on pimiössä tehdyn kopion muokkauksen vuoksi  muodoltaan täydellinen pallo.
Vaikka Pentti Sammallahti tunnetaan hänen poikkeuksellisen kauniista hopeagelatiinivedoksistaan, hänen tuotonsa on välittynyt yleisölle kirjojen ja portfolioiden kautta. Hän on useimmiten  toteuttanut kaiken teknisen ja taiteellisen työn itse ja on saanut graafisen suunnittelun, typografian, materiaalien ja painotekniikan toimimaan yhdessä valokuvan estetiikan kanssa.
Kristoffer Albrecht, TaT, esittelee museon kotisivuilla artikkelissaan Painoväriä paperilla  ensimmäisen kuvasalkun  Cathleen Ní Houlihan vuodelta 1979. Albrect kertoo, kuinka Sammanlahti antoi tällä salkulle merkinnän Opus 1. Tämä teos pani alulle Opus-sarjan. Sen jälkeen sarjassa on ilmestynyt runsaan kymmenen valokuvaajan noin 50 nimikettä. Teokset on joskus julkaistu hyvinkin pieninä painoksina, ajoittain tuhansissa kappaleissa. Suomessa Opus-sarja on lisännyt vakavaa kiinnostusta painettua valokuvaa kohtaan.

Kuvasalkut ja kirjat  ovat myös  valokuvan, runojen ja Andante sarjassa melodioiden yhteistaidetta. Cathleen Ní Houlihan sisältää valokuvia Irlannista, jotka kuvattiin saaren länsiosassa kesällä 1978. W.B. Yeatsin runo toimii taustakontekstina. Raskaat pilvet roikkuvat maiseman yllä. Niin ihmiset kuin heidän asuntonsa ovat yhtä maiseman kanssa. Pyhiinvaeltajat kulkevat sumussa paljain jaloin ylös kivistä rinnettä, nunnan kasvoilta voi löytää varsin moniselitteisen, ristiriitaisen ilmeen. Useimmiten Sammallahden matkakuvista löytää yksityiskohtien ja sattumien huumoria. Esimerkiksi venäläiset aiheet, joissa laajakulmaobjektiivilla kuvatuilla teillä koirat, joiden läsnäoloa ja asettumista on odotettu makkarat taskuissa.

Mistä sisäinen kokemus syntyy? Mustavalkoisuus on esteettinen ydin, mutta Sammallahden kuvista aistii myös loputtoman kärsivällisen oikean hetken odottajan. Hän ei kaihda raadollisia aiheita, esimerkiksi kuollutta pussissaan kadulla, jota korppikotka odottaa. Tavassa kuvata aiheita on jotain muutakin kuin dokumentaarisen toteava tai kauhistusta herättävä lähtökohta.  Sammallahden kuvista voi aistia kunnioittavan, hiljaisen huumorin sävyttävän elämänkatsomuksen. Hän ei lähestyy kohteitaan inhimillisestä, tasaveroisesta, nöyrästäkin lähtökohdasta.

Solovki, Vienan meri, Venäjä 1992

Kaikki kuvat pressikuvia Suomen Valokuvataiteen museon www-sivuilta   http://www.valokuvataiteenmuseo.fi/fi/nayttelyt/nyt/event/42/104---pentti-sammallahti-retrospektiivi