Kiinnostukseni taideterapiaan sekä sellaiseen pedagogiaan, jossa taiteella ajatellaan olevan ihmisen kehitystä eheyttävä vaikutus on kestänyt läpi koko aikuisikäni. Uskon sinisilmäisesti, että taide toimii ilmaisuvälineenä ja eheyttävänä terapiana. Kuvallinen ilmaisu, mutta myös musiikki ja liike ovat tapoja, joilla eniten haluaisin hahmoittaa ympäröivää maailmaa ja ihmismieltä. Luin Meri-Helga Mantereen artikkelin taideterapiasta (Taideterapian perusteet, 2009, Duodecim). Seuraavat asiat jäivät mieleen.
Kyseisen kirjan kansikuva Hän toteaa, että kuvan tekeminen pääsääntöisesti luo rakennetta, ei hajoita sitä. Mielikuvat ja taiteen kuvat ovat psyyken kieltä, joka toimii välittäjänä sisäisen ja ulkoisen välillä.- Mantere käsittelee myös myös kiinnostavasti tärkeänä pitämäni kehollisen työskentelyn ja liikkeen sanoman huomioimista taideterapiatyössä. Onhan jo kuvien ja mielikuvien avulla työskentely myös moninaisten tunteiden hyväksymistä ja tunneilmaisut tulevat myös fyysisenä/motorisina.
- Oivallus itselleni oli artikkelissa ajatus taideterapeutin roolista ahdistavien kuvien kantajana ja säilyttäjänä. Mielestäni tämä rooli tarkoittaa tietoa ja kokemusta visuaalisesta maailmasta, kuvien tekemisestä, kuvataiteen historiasta ja kuvien merkityksestä taiteessa ja psykoterapeuttisessa työssä.
Artikkelin pohjalta ymmärsin, että taideterapiassa on mahdollista toimia selllaisten taiteellisen ja terapeuttisen työskentelyn prosessien kautta, jossa ihmismielen toiminnan ajatellaan lähtökohtaisesti toteutuvan ekspressiivisena ja uutta ymmärrystä luovana. Tämänkaltainen terapiaprosessi ei tietenkään sovi joka tilanteeseen, mutta se voi olla osa muuta terapiaa. Kokonaisvaltainen tekeminen, mutta myös kuvista puhuminen antaa mahdollisuuden eheyttävään prosessiin. Kuvien kieli tulee kuvitteelista toimintaa, ei kognitiivisiä tulkintoja. Terapeutilla tulisi olla visuaalinen mielensä ja oivallus kuvien merkitystodellisuudesta integroituneena omaan mieleensä mutta ennakkoluulottomasti käytössään. Kuvien käytön etu on kuvittelukyvyn parantamisessa ja kuvien kyvyssä saada uusia merkityksiä tulkintojen kautta. Kuvien etu on, että niihin voidaan palata uudelleen, muuttaa ajan kuluessa samojen kuvien avulla tunteita, ajatuksia, asenteita. Epämääräisen, kaaoottisen materiaalin kanavoiminen kuviksi on mahdollisuus jäsentää mieltä, tehdä sitä joustavammaksi, parantaa kuvittelukykyä, tunnistaa tiedostomattomia puolia itsessään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti