Sinebrychoffin taidemuseo esittää syksyn päänäyttelynään Flaamilaisia mestareita Koninklijk Museum voor Schone Kunsten -museon kokoelmista Antwerpenistä. Katolinen Antwerpen oli 1600-luvulla taiteilijoiden ja taiteilijakiltojen keskittymä. Itse kaupunkia kutsuttiin 1600-luvullakin vielä Hantwerpeniksi. Legendan mukaan Antigoon-jättiläinen vaati Scheld -joen rannalla raskaita tullimaksuja kaupunkiin tulevilta laivoilta. Ne, jotka kieltäytyivät, menettivät käden. Tämän julmuuden lopetti roomalainen sotilas Sivius Brabo, joka katkaisi jättiläisen käden ja heitti sen jokeen. Tästä tuli kaupungin nimi: Hantwerpen = kädenheittäminen. Todellisuudessa "aanwerp" tarkoittanee tulvalietettä.
Taide, joka syntyi protestanttisen uskonpuhdistuksen iskuista toipuneessa katolaisessa maailmassa, oli täynnä aistinautintojen ja uskonnollisen elämän yhdistelmiä. Taideteokset ovat usein uskomattoman taiteellisen taidon ja kärsivällisen puurtamisen sekä värien, uskonnollisen, myyttisen ja seksuaalisen symboliikan täyttämiä. Pyhä kirja ja katolinen usko olivat kuitenkin 1600-luvulla ihmisille kuvallisen lukutaidon edellytys, se arvomaailma, jonka läpi taideteoksiakin tarkasteltiin. Kalvinistinen kuva/aistikielteinen protestanttisuus tai toisaalta kokeellinen ja auktoriteettiuskoa murtanut kartesiolainen ajattelutapa, olivat flaamilaiselle mehevälle maalaustaiteelle vieraita. Aiheiden hurkas uskonnollisuus, joka luonnollisesti oli ylevintä, mitä aiheiden hierarkiassa saattoi kuvitella, alkoi sallivan aisti-ilottelun ja värien säteilevän voiman vuoksi menettää ylevää asemaansa.
Flaamilaiset taiteilijat saivat kirkon suostumuksella näet houkutella katsojien aisteja kuvaamalla maisemia, hedelmiä, kukkia, lihaa, kalaa ja mytologisia hahmoja myös uskonnollisessa viitekehyksessä. Tämä avoimuus aistimaailmalle ja elämän vaurauden kuvaukselle muutti taidetta. Taito ja taiteellisuus saivat kielensä kuvina, jotka todistivat usein myös omistajiensa hyvää makua, asemaa ja rikkautta. Esimerkkinä muutoksesta näyttelyssä oli Kalatorilla -aihe, valitettavasti en muista tekijää. Aihe voidaan nähdään Pietarin kalansaaliina tai vastaavana raamatullisena kertomuksena, jossa Kristus esiintyy. Kuitenkin kalalajeja ja lihan mehevyyttä ja kuvauksen luonnonmukaisuutta esitellään pääaiheena. Leikatut lohimedaljongit ja muut herkulliset palat voidaan nähdä myös peitellyn seksuaalisen symboliikan käyttönä.
Uskonnollinen emotionalismi voidaan modernissa kontekstissa sivuuttaa myös pelkästään taidokkaana maisemien ja tunnelmien sekä mytologioiden, mielikuvituksenja tuhlailevan runsauden ja dekoraatioiden taidokkaana käyttämisenä. Tässä Rubensin työ, aihe mytologinen, mutta uskonnolliset aiheet saivat hänellä samanlaisen kierteisen, dynaamisen sommittelun ja vaalean lihan kuullon ja lämpiminä hehkuvien värien käytön. Näyttelyyn ei ole valitettavasti saatu yhtään Rubensin töitä, vaan 18 grafiikanlehteä hänen maalauksistaan.
 | |
| Pieter Paul Rubens: Leukippoksen tyttärien ryöstö n.1616-1617. Kangas, 222,3x 209 cm; Alte Pinakothek, München |
Taulumaalaus oli ainutlaatuinen eurooppalainen ilmiö, ja rikkaassa satamakaupungissa oli varaa tilata teoksia yksityisiin ja ammattikuntien kokoelmiin. Kukoistava taidekauppa tarkoitti siirtymistä helposti kuljetettavaan ja siirrettävään formaattiin, tauluihin, valtavien seinämaalausten sijaan. Nykykatsojalle, joka elää eri sekularisoituneessa mielenmaisemassaan tämä avoimuus aisteille ja mytologisille astelmille koskettaa jo pelkästään taiteena taiteen vuoksi. Ihimillisyys ja elävyys ovat fokuksessa, oli kyse sitten Brueghelin suvun moralisoivista, humoristisista aiheista ja maanlheisistä henkilöhahmoista. Tämä työ ei ollut näyttelyssä, mutta on yksi henkilökohtaisista suosikeistani, talvisen tunnelman ja perspektiivin vuoksi.
 |
| Pieter Brueghel vanhempi: Metsästäjät lumisessa maisemassa 1565, Öljy paneelille, 117 x 162 cm; Kunsthistorisches Museum, Wien |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti